Aamun päivästä menin sairaalaan ja siitä sitten kohti leikkausta. Ennen itse operaatiota sain kiulullisen pillereitä ja olo oli kuin doupatulla ravihevosella. Itse leikkauksen päätin ottaa selkäydin puudutteella, jotta pystyisin antamaan kirurgille nasevia ja ennen kaikkea, hyviä neuvoja. Olisi tietysti ollut melko kiusallista kuulla leikkauksen aikana leikkaajan suusta sanoja, kuten "oho" tai tuleeko tämä tähän kiinni?" Leikkaus sujui näin leikkaussalin maallikkojäsenen silmin erityisen hyvin ja voin jopa sanoa, että leikkauksesta jäi ihan hyvä fiilis.

Operaation jälkeen menin heräämöön odottelemaan puudutteen vaikutuksen lakkaamista ja kuuntelemaan nukutettujen potilaiden kuorsaamista. Heräämössä sain vähän lisää lääkestä kun kipu alkoi leikatussa polvessa yltymään. Oleilin muutaman tovin heräämössä kunnes pääsin keskustelemaan jumpparin kanssa tulevasta kuntoutumisprosessista. Hiljalleen sain vaihdettua sairaalan vihreät vaatteet omiini ja pääsin kotiin tyttyöystävän passattavaksi, voisi kai huonomminkin mennä?